Oh­jaa­ja Mi­ke Leigh on erään­lai­nen eng­lan­ti­lai­nen vas­ti­ne Woo­dy Al­le­nil­le ja Rans­kan Eric Roh­me­ril­le, ih­mis­suh­tei­ta viehättävällä ta­val­la vat­vo­vil­le, ah­ke­ril­le elo­ku­van­te­kijöil­le.

Leigh on kol­mi­kos­ta kui­ten­kin lä­himpänä ta­val­li­sen ih­mi­sen ar­ki­to­del­li­suut­ta, jos­sa per­soo­nal­li­suus­te­kijöi­den lisäk­si on otet­ta­va huo­mioon myös hen­kilö­his­to­ria ja ympäröivät olo­suh­teet.

U­ra­nai­sia on kir­kas, selväjär­ki­nen ko­me­dia, taas upea työ te­kijältä, jon­ka edel­li­nen, äi­din ja adop­tioon luo­vu­te­tun tyttä­ren ta­paa­mi­ses­ta ker­to­va Sa­lai­suuk­sia ja val­hei­ta voit­ti Can­ne­sis­sa Kul­tai­sen pal­mun. Ura­nai­sia ker­too Han­na­his­ta ja An­nies­ta, van­hois­ta ystä­vyk­sistä, jot­ka ta­paa­vat Lon­toos­sa pitkän tauon jäl­keen.

80-lu­vul­la tytöt viet­tivät neljä vuot­ta opis­ke­li­ja­bok­sis­sa huo­ne­to­ve­rei­na. Han­nah lu­ki äi­din­kieltä, An­nie psy­ko­lo­giaa. Mo­lem­mat kuun­te­li­vat Cu­re-yh­tyeen le­vyjä ja ihas­tui­vat het­kittäin sa­moi­hin poi­kiin. Vuo­si­kym­men on hio­nut nai­sis­ta sär­miä, mut­ta kum­pi­kin on edel­leen yk­si­neläjä. Suu­rin muu­tos ny­ky­het­kessä on se, että nyt Han­nah ja An­nie hyväk­syvät it­sensä sel­lai­si­na kuin ovat.

Mil­loin on­ni löy­tyy?

Leigh ra­ken­taa elo­ku­van­sa vuo­rot­te­le­mal­la va­roi­tuk­sit­ta 80- ja 90-lu­vun jak­so­ja pää­hen­kilöi­densä elämästä. Ai­ka on si­lan­nut Lon­toon kau­pun­ki­ku­vaa, ja myös Han­nah ja An­nie näyttävät niin eri­lai­sil­ta, että kestää het­ken ai­kaa, en­nen kuin ta­juaa, että vaih­tu­vis­sa ku­vis­sa liik­ku­vat sa­mat ih­mi­set. Oh­jaa­jan tulk­kei­na Kat­rin Cart­lid­ge ja Lyn­da Stead­man näyt­te­levät ins­pi­roi­tu­neen kar­heas­ti, är­syttäväs­ti ja ihas­tut­ta­vas­ti.

Tyttö­jen kiin­nos­tus psy­ko­lo­giaan kan­nat­te­lee Jun­gil­ta lai­nat­tua tee­maa ”­synk­ro­nis­ti­suu­des­ta”, ka­saan­tu­vis­ta sat­tu­mis­ta, jois­sa näyttäi­si löy­tyvän tar­koi­tus­ta ja mer­ki­tyk­sel­li­syyttä. Vii­kon­lop­pu­ta­paa­mi­sen­sa ai­ka­na Han­nah ja An­nie törmäävät kaik­kiin opis­ke­luai­ko­jen­sa mer­kittä­viin ih­mi­siin. Si­tou­tu­mis­ta kart­ta­va ra­kas­tet­ta­va ret­ku Ad­rian on nyt kiin­teistövä­littäjä ja per­hee­nisä. Ori­gi­nel­li spas­tik­ko Ric­ky taas ei ole pärjän­nyt ora­van­pyörässä. Nais­roo­lien rin­nal­la myös Mark Ben­ton omal­le ural­leen juut­tu­nee­na Ric­ky­na on näy­te Leigh´n elo­ku­vis­sa mah­dol­li­sis­ta hämmäs­tyttä­vistä näyt­te­lijätöistä.

Jun­gi­lai­suu­del­la Leigh pe­rus­te­lee kä­teväs­ti elo­ku­va­ta­ri­nan vaa­ti­mat tii­vis­tyk­set ja epä­loo­gi­suu­det. Mys­tiik­kaa ei sil­ti ote­ta sen va­ka­vam­min kuin Han­na­hin ja An­nien ru­tii­nia ta­va­ta mie­li­val­tai­nen si­vu Bron­ten Hu­mi­se­vas­ta har­jus­ta. Löy­tyi­sikö sieltä vas­taus vuo­si­kym­men­ten lä­pi vai­vaa­vaan ky­sy­myk­seen: mil­loin on­ni löy­tyy?

U­ra­nai­sis­sa hah­mot ovat kär­jis­tyk­siä, niin kuin fil­missä pitää ol­la­kin. Eng­lan­ti­lai­nen rea­lis­mi ja yh­teis­kun­nal­li­sen elo­ku­van pe­rin­ne on Leigh´n uu­sim­mas­sa hiou­tu­nut vuo­si­tu­han­nen vaih­teen iro­niaan. Han­nah ja An­nie hu­vit­te­le­vat käymällä asun­toe­sit­te­lyissä. Luk­sus­lu­kaa­lin par­vek­keel­ta voi kirk­kaa­na päivänä nähdä vielä­kin käyn­nissä ole­van luok­ka­tais­te­lun. (HB)