Ray­mond Chand­le­rin kyy­ni­nen yk­si­tyi­set­sivä Phi­lip Mar­lowe on sen ver­ran yleispä­tevä hah­mo, että tai­ta­van oh­jaa­jan ja näyt­te­lijän kä­sissä hä­net voi­daan si­joit­taa niin Eng­lan­tiin kuin hip­pia­jan kra­pu­laa elävään 1970-lu­vun alun Ka­li­for­niaan.

Le­gen­daa­ri­nen Leigh Brac­kett muok­ka­si kä­si­kir­joi­tuk­sen, jo­ka ta­voit­taa al­ku­peräis­teks­tin etään­tymällä siitä: El­liott Gould ei ole lai­sin­kaan Mar­lowen ark­ki­tyyp­pi. Pää­pai­no ei ole juo­nes­sa tai toi­min­nas­sa, vaan tun­nel­mas­sa ja dia­lo­gis­sa ai­van Chand­le­rin ta­paan.