Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Vanilla Sky

Elokuva

Kas­vot ovat ai­hee­na elo­ku­vas­sa Va­nil­la Sky.

Kas­vot ovat ai­hee­na elo­ku­vas­sa Va­nil­la Sky. Al­mo­do­va­rin oh­jauk­ses­sa Kaik­ki äi­distä­ni ihas­tut­ta­nut Pené­lo­pe Cruz on mie­len­kiin­toi­sin kas­vo ko­ko fil­missä. Hä­nessä on yhtä ai­kaa es­pan­ja­lais­ta in­to­hi­moa ja rans­ka­lais­ta, ke­vyttä ais­til­li­suut­ta. Va­nil­la Skys­sa Tom Crui­sen ny­kyistä vai­moa rin­nas­te­taan jo­pa Jean­ne Mo­reau’­hon, mut­ta Cru­zin koh­dal­la in­toi­lu sal­lit­ta­koon.
Kub­ric­kin Eyes Wi­de Shut jät­ti jäl­kensä Crui­seen. Va­nil­la Sky jat­kaa täh­den naa­mio­leik­kejä une­no­mai­ses­sa maail­mas­sa. Uu­tuu­des­sa Crui­se te­kee Jer­ry Ma­gui­ren jäl­keen taas yh­teis­työtä oh­jaa­ja Ca­me­ron Crowen kans­sa. Va­nil­la Sky ei ehkä ole Crowen pa­ras fil­mi, mut­ta mie­len­kiin­toi­sin se on. Yl­tiöpäi­nen fan­ta­sia kii­hot­taa nä­kemään es­pan­ja­lai­sen al­ku­peräis­ver­sion.
C­rui­se in­nos­tui Ale­jand­ro Amená­ba­rin elo­ku­vas­ta Ab­re los ojos (A­vaa silmät) vuo­del­ta 1997. Va­nil­la Sky ker­too kus­tan­nu­syh­tiön pe­rijäk­si jo poi­ka­se­na tul­lees­ta Da­vi­dis­ta, jo­ka elää ra­ha­kas­ta unel­maelämää ar­jes­ta ir­tau­tu­nee­na. Par­haan ystävän mu­kaan elämässä pitää ol­la sekä suo­lais­ta että ma­keaa, mut­ta Da­vid elää ”­va­nil­ja­tai­vaas­sa” kai­ken ai­kaa. Ka­ve­ri va­lit­taa, et­tei Da­vi­din tar­vit­se kos­kaan läh­teä juh­lis­ta yk­sin ko­tiin.
Julk­kik­sen ima­go-on­gel­mat
Nuo­ri pe­rijä elää kah­den nai­sen vä­lissä, toi­nen on Ca­me­ron Dia­zin esittämä lau­la­ja Ju­lia ja toi­nen So­fia, Pené­lo­pe Cruz. Huo­li­mat­to­muut­taan Da­vid pettää mo­lem­pia, ja se si­netöi hä­nen koh­ta­lon­sa. So­fian koh­dal­la mies syyl­lis­tyy Eyes Wi­de Shu­tin ta­voin vain aja­tus­ri­kok­seen, mut­ta Ju­lia sa­noo mie­hen ruu­miin­kin va­leh­del­leen. – Ke­ho an­taa lu­pauk­sia, ja se tar­koit­taa jo­tain, tyttö it­kee.
Va­nil­la Sky muis­tut­taa tun­nel­mil­taan M. Night Sha­ma­lya­nin fil­mejä Kuu­des ais­ti ja Sär­kymätön. Vä­lillä se kään­tyy po­lans­ki­mai­sek­si pai­na­jai­sek­si. Mut­ta Va­nil­la Sky on myös muo­don­muu­tos- ja hir­viö­ta­ri­na. Tom Crui­se saa liik­kua kuin Ele­fant­ti­mies, kär­siä kuin mo­der­ni Fran­kens­tein ja herättää kau­hua kuin Je­kyll ja Hy­de.
Kum­ma­jais­ten esittä­mi­nen on täh­tinäyt­te­lijöi­den ta­pa lois­taa, mut­ta Crui­sen esi­tyk­sessä on yri­tystä ja Ca­me­ron Crowel­la vil­pitön oh­jaa­ja­no­te. Tun­teel­li­sen la­ki­pis­teensä Va­nil­la Sky ta­voit­taa koh­tauk­ses­sa, jos­sa hyl­jek­sit­ty Da­vid ro­mah­taa ka­tuun ta­ju­tes­saan, että hä­nen tyttönsä ja pa­ras ka­ve­rin­sa ovat jär­jestä­neet tref­fit, eikä häntä ole kut­sut­tu. Saat­taa Va­nil­la Sky ol­la myös tur­ha­mai­suusp­ro­jek­ti, täh­den ta­pa pui­da ima­goaan. Crui­sen kas­vot ovat yh­det maail­man tun­ne­tuim­mat, mikä voi ol­la on­gel­ma. Da­vi­dia pu­hu­tel­laan usein pelkäk­si Naa­mak­si. Fil­missä nähdään jo­pa pi­la­piir­ros ta­va­ra­mer­kik­si muo­dos­tu­nees­ta le­veästä, ko­ko ham­mas­ka­lus­ton pal­jas­ta­vas­ta vir­nis­tyk­sestä.
Tomp­pa­kin har­maan­tuu
C­rui­se pii­lou­tuu pit­kik­si ajoik­si mas­kin taa. Kas­vot nä­kyvät myös tun­nis­ta­mat­to­mik­si ruh­jou­tu­nei­na. Entäpä jos meillä ei oli­si­kaan Tom Crui­sea ihail­ta­va­nam­me, elo­ku­va ky­syy sää­lin­se­kai­ses­ti. Täh­den jul­kis­ta ku­vaa si­vu­taan mo­nes­ti, jo­pa ne­li­kymp­pi­sen ikään­ty­mistä. Har­mai­ta ny­pitään jo hiuk­sis­ta, mut­ta sek­si Da­vi­dil­la sentään su­juu vaik­ka neljäs­ti yössä.
Ca­me­ron Crowe on kil­tin ja ma­kei­le­van oh­jaa­jan mai­nees­sa. Nyt tum­man­pu­hu­va ta­ri­na­kin py­syy hyp­py­sissä. Vaih­tu­vil­la iden­ti­tee­teillä ja uu­den elämän mah­dol­li­suuk­sil­la lei­kit­te­levä elo­ku­va vaa­tii sil­ti lii­kaa. Eri­tyi­ses­ti al­ku­puo­li laa­haa ja Ca­me­ron Dia­zin hah­mo oli­si kai­van­nut toi­sen­lais­ta oh­jaus­ta. Eng­lan­ti­lais­ten Til­da Swin­to­nin ja Ti­mot­hy Spal­lin si­vu­roo­lit mel­kein peit­tyvät Crui­sel­le sal­lit­tui­hin soo­loi­lui­hin. Kurt Rus­sell on kui­ten­kin pai­kal­laan psy­kiat­ri­na.
C­rowen fil­meissä mu­siik­ki on tär­keää. Jeff Buck­leyn Last Good­bye, Pe­ter Gab­rie­lin Sols­bu­ry Hill ja Beach Boy­sin Good Vib­ra­tions soi­vat ko­meas­ti. En­ti­nen mu­siik­kik­rii­tik­ko on elo­ku­van­te­kijänä fa­ni, jo­ka kai­ver­taa ihan­teit­ten­sa mer­kit fil­mei­hin kuin kou­lu­poi­ka pul­pet­tiin. (HB)

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2002Kesto: minuuttia
Julkaisija:  
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy