Was­hing­ton D.C.:n jen­gilä­hiöön si­joit­tu­va ta­ri­na pik­ku­po­jas­ta, jo­ka sät­kyi­lee lait­to­mien tehtä­viensä perässä mut­ta haa­vei­lee jos­ta­kin pa­rem­mas­ta. Jean-C­lau­de Van Dam­me on tässä my­kis­tet­ty si­vu­roo­liin, jon­ka myötä hän hoi­per­te­lee toi­si­naan ku­vaan, mut­ta ei kos­kaan oi­kein ole osa ku­vioi­ta.

Viit­se­liääs­ti la­vas­tet­tu elo­ku­va on vael­lus jen­gi­miljöössä, jos­sa voi väläh­dyk­sittäin nähdä omia ele­ment­tejä. Näistä lu­paa­vin on koh­taus, jos­sa pik­ku­poi­ka kääntää het­kessä kars­kin jen­gi­po­mon mie­len osoit­ta­mal­la oman vä­kevän ar­gu­ment­tin­sa sil­le mik­si van­ha kaup­pias an­sait­see hi­tu­sen ar­moa hy­vin it­sekkäistä syistä. Muu­toin nät­ti, mut­ta kli­sei­nen tai­val jää pe­rin unoh­det­ta­vak­si.