Mos­ko­va­lai­nen tei­ni­poi­ka saa isältään lah­jak­si van­han au­ton kos­lan, jo­ka osoit­tau­tuu pian ö­ky­rik­kaan lii­ke­mie­hen ha­vit­te­le­mak­si ih­meau­tok­si. Aluk­si pirs­si osoit­tau­tuu kul­lan ar­voi­sek­si kuk­kalä­he­tin työssä, sit­ten myös kan­san san­ka­ril­ta vaa­dit­tu­ja hy­viä te­ko­ja suo­rit­taes­sa.

Venäläis­ver­sio ame­rik­ka­lai­ses­ta su­per­san­ka­rie­lo­ku­vas­ta lai­naa hie­man Ri­ta­ri Ässältä ja hy­vin pal­jon Hämähäk­ki­mie­hen syn­ty­ta­ri­nal­ta. Venäjän pe­ter­par­ke­ril­la on sa­mat on­gel­mat kuin Ame­ri­kan ser­kul­laan: nät­ti tyttö voi­tet­ta­va­naan, ri­kas kil­pa­ve­li ohi­tet­ta­va­naan, pa­hik­sek­si muun­tau­tu­va lii­ke­mies­men­to­ri vas­tas­saan ja vii­mei­sen traa­gi­sen sysäyk­sen su­per­san­ka­riu­ral­le an­ta­va isä­pap­pa taak­ka­naan. Eivätkä yhtäläi­syy­det jää tähän.

Suo­ris­ta lai­nois­ta huo­li­mat­ta — tai ehkä jo­pa nii­den an­sios­ta — elo­ku­va löytää na­pa­kan ete­ne­mis­mo­men­tin ja kaik­ki oi­keat gen­ren nuo­tit. Elo­ku­va hyö­tyy myös pal­jon Mos­ko­van tar­joa­mas­ta hie­man gen­ren va­kio­ku­vas­tos­ta poik­kea­vas­ta suur­kau­pun­ki­miljööstä. Näyt­te­lijä­suo­ri­tus­ten, huu­len hei­ton ja au­dio­vi­suaa­li­sen kar­kin osal­ta tämä ei hä­viä vii­rua­kaan esi­ku­vil­leen.