En­teel­li­nen mai­nos­lau­se: Kaik­ki mikä voi mennä pie­leen me­ni pie­leen. Tässä toi­min­ta­ko­me­dias­sa toi­min­ta on het­kittäin asial­lis­ta, mut­ta kaik­ki muu ko­me­diaa myö­ten yskäh­te­lee pa­hem­min kuin sa­ta­vuo­tias ket­ju­polt­ta­ja il­man suo­dat­ti­men huol­to­so­pi­mus­ta.

O­sa sket­seistä – mm. alun blow­job-vää­rinkä­si­tys – on to­teu­tet­tu suo­ras­taan kä­sittämättömän vetämättömäs­ti ja niin on­net­to­mal­la ajoi­tuk­sel­la että vit­si me­ni­si var­mas­ti ohi, el­lei sa­maa oli­si näh­ty jo tu­han­teen ker­taan muual­la. Kun vielä ta­ri­na rans­ka­lai­sis­ta sä­heltäjä­kon­nis­ta kei­kal­la Chi­ca­gos­sa on täy­sin hu­tais­tu, ei tässä jää kat­so­jal­le muu­ta te­ke­mistä kuin jän­nittää jos jo­ku vit­si jos­sa­kin vä­lissä jak­sai­si edes hy­myi­lyttää. En­nen pitkää pa­ri sket­siä toi­mii­kin – lä­hinnä au­ton va­ras­ta­mi­nen ja El­vis-pu­he­lu – mut­ta sal­do on tus­kin vai­van väär­ti.

Näyt­te­lijä­kaar­tin nok­ka­mie­hinä Gé­rard De­par­dieu ja Har­vey Kei­tel, mut­ta kum­mas­ta­kaan ei läh­de tällä ker­taa kun­nol­li­sia kier­rok­sia. Las­kel­moi­dun en­nal­ta-ar­vat­ta­va, mut­ta jos­sa­kin on vä­hintään­kin merk­ki­vir­he sillä lop­pu­tu­los on muu­ta kuin lähtö­koh­tien­sa sum­ma.