S­tu­dio Ghib­lin mes­ta­ri­teok­sis­ta tun­ne­tun Hayao Miya­za­kin poi­ka Go­ro ku­va­si luul­ta­vas­ti it­seään, kun aloit­ti Maa­me­ren ta­ri­nat eri­koi­sel­la isän­mur­hal­la, jo­ta ei alus­tet­tu eikä pe­rus­tel­tu myö­hem­minkään. Sen ver­ran ko­van koe­tuk­sen eteen hän jou­tui, sillä Ur­su­la Le Gui­nin Maa­me­ren ta­ri­nat vas­taa ani­moin­ti­na Sor­mus­ten her­ran vaa­ti­vuut­ta, sik­si mo­ni­pol­vi­nen ja –­ker­rok­si­nen ta­ri­na se on.

Ny­kypäivän lii­maa ja leik­kaa –­tyy­liin suol­le­tun fan­ta­sia­kir­jal­li­suu­den tur­rut­ta­ma­na­kaan ei voi unoh­taa, kuin­ka suu­ri ta­paus WSOY:n kus­tan­ta­ma Maa­me­ri-t­ri­lo­gia tun­tui he­ti Sor­mus­ten her­ran ja Ruo­ho­metsän kan­san jäl­kee­n1970-lu­vul­la. Ai­ka­lais­lu­ki­joil­le ani­me on tie­tys­ti pet­ty­mys, kos­ka se pa­nee omiaan ja yh­distää mo­nen kir­jan ta­pah­tu­mia yh­teen. Tämä ei kui­ten­kaan ole suu­rin ereh­dys, sillä se kuu­luu ja­pa­ni­lai­sen ani­men pe­rintöön. Al­ku­peräis­teok­sia ei suu­rem­min kun­nioi­te­ta ai­na­kaan si­ten, että alet­tai­siin tehdä 1:1-näköis­ku­via.

Suu­rin pet­ty­mys on tai­teen ta­sa­pak­suus, dia­lo­gin ont­tous ja kaik­ki­nai­nen yllä­tyk­settö­myys. Val­ju olo jää jäl­jel­le.