Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Blu-ray

Varasto

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: Blu-ray
 
Vuosi: 2011Kesto: 99 minuuttia
Julkaisija: NordiskKuva:
Anamorfinen 1.85*
Ääniraita: PCM5.1
 
Ikäraja:
(12)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 12 vuotta täyttäneelle.
  EAN: 6418471112674

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Nordisk) ellei toisin mainita.

Elokuva

“­Poik­ki! Lo­pet­ta­kaa se ki­kat­ta­mi­nen”.
Jos tot­ta pu­hu­taan, niin en hir­veäs­ti in­nos­tu­nut Va­ras­tos­ta sen en­si-il­lan jäl­keen.
O­tin sen vas­taan tur­han hen­kilö­koh­tai­sel­la ta­sol­la. Näyt­ti siltä, että punk­ka­ri­fi­lo­so­fias­ta pon­nis­ta­va vie­rus­ka­ve­ri oli sa­maa mieltä.
Millä oi­keu­del­la yh­teis­kun­nan kan­nal­ta tyhjänpäiväi­sistä ti­vo­litöistä elan­ton­sa saa­vat eli minä ja muu en­si-il­tay­leisö höräh­te­lem­me tyh­mil­le duu­na­reil­le? Mitä se tietää ma­ta­la­palk­ka-a­lo­jen saa­ti lä­hiöi­den to­del­li­suu­des­ta?
Mut­ta kan­sa tietää. Kat­so­jat ovat ni­mittäin pitä­neet, ja ar­vos­te­lu­me­nes­tys­kin on ol­lut taat­tua neljää täh­teä. Ai­noi­ta poik­keuk­sia oli Kes­ki­poh­jan­maan krii­tik­ko Han­nu Björk­bac­ka kah­del­la täh­dellään. Hä­nen mie­lestään suu­rin on­gel­ma on on­nel­li­nen lop­pu, kun se al­ku­peräi­sessä ro­maa­nis­sa jäi so­pi­vas­ti au­ki.
En­si-il­las­sa jäi ehkä huo­maa­mat­ta se, että Es­ko Sal­mi­sen kas­vuy­rittäjää ku­va­taan yhtä gro­tes­kis­ti kuin duu­na­rei­ta­kin. Eikö siis tyhjästä aloit­ta­va, me­nes­tyvä ka­pi­ta­lis­ti myöskään enää kel­paa? Tämä nou­su­kas ajaa Porsc­he Cayen­ne Spor­tia, kun va­ras­to­mies va­ras­taa työl­listäjältään ja os­taa Sei­kon kro­nog­ra­fin. Kom­mu­nis­ti-ros­vo-y­rittäjä (Ve­sa Vie­rik­ko) on puo­les­taan maa­lat­tu si­vel­ti­mellä, jo­ka py­syi­si mi­nun­kin kä­sissä­ni.
Tu­lee mie­leen, että Suo­mi oli­si il­man ta­sa-ar­von mah­dol­lis­ta­vaa pe­rus­kou­lua luok­kayh­teis­kun­ta siinä missä Bri­tan­nia.
Nyt ko­ti­teat­te­ri­kier­rok­sel­la an­noin aat­tei­den kui­ten­kin mennä lap­si­ve­den mu­ka­na ja kään­sin hie­man tak­kia­ni. Kat­soin tämän su­ju­vas­ti lä­pi ja nau­roin.
Ko­me­dian pe­rus­lu­paus täy­tetään. Kau­pan pääl­le se herättää poik­keuk­sel­li­sen pal­jon aja­tuk­sia.
E­lo­ku­van suu­rin on­gel­ma on se, et­tei se ai­van ta­voi­ta al­ku­peräi­sen teks­tin ta­voi­tet­ta, mikä ai­heut­taa ar­vos­te­lun alus­sa ku­va­tut tun­teet. Kir­jai­li­ja Ar­to Sal­mi­nen (1959 – 2005) loi ni­mittäin fars­sia ja ko­me­diaa, mut­ta sa­mal­la yh­teis­kun­nal­li­ses­ti mer­kittävää proo­saa. Hän ker­toi koh­tei­taan kau­nis­te­le­mat­ta, mitä 1992 ta­lous­ro­mah­dus (joi­ta seu­ra­si mui­ta­kin) te­kee ih­mi­sil­le, jot­ka aje­taan nurk­kaan.
Sal­mi­nen nou­si kult­ti­hah­mok­si jo eli­nai­ka­naan. Var­sin­kin Pas­ka­teo­ria-ro­maa­nia oli tur­ha ky­sellä an­tik­va­riaa­teis­ta. Kir­jois­ta otet­tiin uu­sin­ta­pai­nok­set, mut­ta tur­han usein niitä nä­kyy nyt alen­nus­laa­reis­sa. Ka­toa­vais­ta on myös kult­ti­mai­ne. Eikö kes­ki­luok­kaan ha­vit­te­le­va, tämä nk. lu­ke­va kan­san­neljän­nes enää seu­raa­kaan mitään tär­keää?
Kääntö­puo­lel­laan Sal­mi­nen myös pok­saut­te­li suo­met­tu­mi­sen ajan il­miöil­le, jol­loin duu­na­ris­ta saa­ti kom­mu­nis­tis­ta ei teh­ty pi­laa. Jos teh­tiin, ei ai­na­kaan por­va­ril­li­sel­le kult­tuu­riväel­le sitä suo­tu (niinpä), jos sel­lais­ta edes tun­nus­tet­tiin ole­van. Sal­mi­nen myös mo­ni­puo­li­sen työ­his­to­rian­sa ta­kia tun­si asiat, jois­ta kir­joit­ti.
E­lo­ku­vaa ei kui­ten­kin tu­le ly­tistää ideo­lo­gi­sen pai­no­las­tin al­le, vaan kan­nat­taa naut­tia Ar­to Sal­mi­sen mus­tan huu­mo­rin sä­vyttämästä ja na­se­van rea­lis­ti­ses­ta dia­lo­gis­ta. Kun tähän yh­distää so­pi­van mal­til­li­sen oh­jaus­työn, jo­ka an­taa näyt­te­lijöi­den pan­na pa­ras­taan, kan­san­suo­sio­ta ei enää ih­met­te­le.
Luu­len, että pa­ra­dok­saa­li­ses­ti juu­ri pal­kan­saa­jien syvät ker­rok­set ovat pitä­neet tästä: hen­kilö­hah­mot ja heidän käyttäy­ty­mi­sensä ovat to­del­li­sia, tut­tu­ja ja osu­via.
Mint­tu Mus­ta­kal­lio on täyttä dy­na­miit­tia lehmän­her­moi­se­na bim­bo­na. Missä minä olen tämän tyy­pin ta­van­nut ja usem­man ker­ran? Le­vyn oheis­do­ku­men­tis­sa hän pal­jas­taa sab­luu­nan: hän pyr­kii ole­maan kuin 1970-lu­vun lo­pun dii­na­ri­pi­mu Kal­lios­ta.
Muo­tiaat­teet toi­mi­vat. 1960-lu­vun mo­deis­ta (hyvää mu­siik­kia, ei aa­tet­ta) si­ki­si 1970-lu­vun dii­na­rei­ta (o­sin hyvää mu­siik­kia, ei ee­tos­ta) ja jois­ta muo­ti­tie­toi­set siir­tyivät 1980-lu­vun dis­koi­li­joik­si ja ju­peik­si (huo­noa mu­siik­kia, mut­ta köyhät kyyk­kyyn -aa­tet­ta sitä­kin enemmän). Muo­ti­ryh­mistä vain ko­vim­mat yk­silöt te­kivät luok­ka­ret­keä ja nou­si­vat yh­teis­kun­nan kaa­pin ala­lau­doil­le. Suu­rin osa ku­ten Mus­ta­kal­lion esittämä Ka­ri­ta tyy­tyi koh­ta­loon­sa.
Kir­jai­li­ja Sal­mi­nen pyr­ki va­roit­te­le­maan, että kes­ki­luok­ka pu­toaa mus­taan auk­koon seu­raa­va­na. Esi­leik­ki tun­tuu ole­van se, et­teivät kah­dek­san tun­nin työpäivät tun­nu riittävän, jos ai­koo asua pää­kau­pun­ki­seu­dul­la.
Näyt­te­lijät te­kevät on­nek­sem­me tun­nol­lis­ta työtä. Ka­ri-Pek­ka Toi­vo­nen te­kee pää­hen­kilö Rous­ku­na uran­sa par­haan roo­lin. Aku Hir­vi­nie­meä on si­jaiskär­sijänä ke­hut­tu, mut­ta pidän Ra­nis­ta ru­tii­ni­suo­ri­tuk­se­na. Herkän myymäläpääl­likön roo­li on kuin teh­ty ai­na osaa­val­le Ju­ha Mu­jeel­le.
Va­ras­to ai­heut­taa näemmä myös fyy­si­siä tar­pei­ta. En sentään ah­mi raa­ko­ja broi­le­ri­pyö­ryköitä, kun ei jää­kaa­pis­sa sel­lai­sia ole. Mut­ta mak­ka­ra­kup­pe­ja pais­tan vaik­ka­pa ky­see­na­lai­se­na kun­nia­no­soi­tuk­se­na 1970-lu­vun tais­to­lais­he­ge­mo­nial­le, jon­ka ai­heut­ta­ma puis­ta­tus kan­taa vielä tähän päivään. Ka­pi­ta­lis­ti on hoi­ta­nut ko­koa ajan tont­tiaan, mut­ta myös kos­to on ol­lut ka­ma­la.

Kuva, ääni & ekstrat

Kuva piirtyy tarkasti. Kombopaketin DVD-version kuva erottelee myös laadukkaasti. Ääniraita perustuu dialogille ja musiikille. PCM toistuu mattamaisesti ja lakonisesti. Raoul Björkenheimin hieno musiikki puolestaan soi tehokkaasti. Ekstroihin on tallennettu traileri, 23 min. dokumentti ja 11 min. poistettuja kohtauksia. Tämän arvostelun mietelause on kopsattu jälkimmäisestä osiosta ohjaajan komentaessa, kun legendaarisen, liki puhumattoman, roolin tekevä Jope Ruonansuu pelleilee Tex Willer -lehtensä kanssa. Willer on loistava veto, sillä hänhän oli aina rosvoriistäjien ja petollisten viskikauppiaitten kimpussa puolustaessaan reservaattulähiössä elävää heimoaan. (PS)
11/12/2012

Tekijät

Ohjaaja: Taru Mäkelä
Pääosissa: Kari-Pekka Toivonen Minttu Mustakallio Aku Hirviniemi Vesa Vierikko Juha Muje
Tarina: Veli-Pekka Hänninen (käsikirjoitus), Arto Salminen (alkuperäisteos)
Kuvaus: Jouko Seppälä
Musiikki: Raoul Björkenheim

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy